KIRJALLINEN KYSYMYS 565/2006 vp

Kuluttajilla on 13.8.2005 lähtien ollut mahdollisuus viedä kodin vanhat sähkö- ja elektroniikkalaitteet maksuttomasti tuottajan tai tuottajayhteisöjen järjestämiin keräyspisteisiin direktiivien 2002/96/EY ja 2003/108/EY sekä niihin perustuvan jätelain (452/2004 ) muutoksen myötä. Tämä edellyttää tuottajavastuuta, joka tarkoittaa tuottajan velvollisuutta huolehtia markkinoille luovuttamiensa tuotteiden ja niistä syntyvän jätteen uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämisestä sekä huolehtimista tästä aiheutuvista kustannuksista.

Tuottajavastuujärjestelmä on ollut nyt voimassa vajaan vuoden, mutta useat tämän SER-keräyksen ja -käsittelyn piirissä työskentelevät toimijat ovat ilmaisseet huolensa käytännön toiminnasta kentällä. Toimijat näkevät, että jätelain muutoksen jälkeen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräys ja uudelleenkäyttö ova taantuneet. Tällä tarkoitetaan muutamien tuottajayhteisöjen näennäisuudelleenkäyttöä, jossa suurin osa SER-romusta päätyy murskaamoon ja sulattamoon ilman, että romua edes pyritään käyttämään uudelleen tai esikäsittelemään asianmukaisesti, esimerkiksi poistamaan laitteista freoni ennen niiden murskausta.

Tuottajavastuuta laiminlyövät yritykset pystyvät tarjoamaan keräys- ja kierrätyspalvelut muita halvemmalla ja tulevat siten useammin kilpailutuksessa valituiksi. Tuottajavastuun laiminlyömisellä on monia haitallisia vaikutuksia: vuosittain murskataan suuria määriää toimivia ja kunnostuskelpoisia laitteita, mistä seuraa ympäristöhaittoja sekä luonnonvarojen väärinkäyttöä. Lisäksi laiminlyönti vaikeuttaa SER-laitteiden käsittelyyn tähän asti osallistuneen kolmannen sektorin työkeskusten toimintaa ja saattaa aiheuttaa jopa niiden lakkauttamisen. On myös huomattava, että uudelleenkäyttöön kunnostettujen laitteiden pääasiallisia ostajia ovat vähävaraiset kansalaiset, joiden varat eivät riitä uusien laitteiden ostamiseen.

Käytäntö on osoittanut, että Pirkanmaan ympäristökeskuksella, joka toimii tuottajavastuuasiassa valtakunnallisena viranomaisena, ei ole riittäviä resursseja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräyksen ja uudelleenkäytön riittävään ohjeistamiseen sekä valvontaan. Myös ministeriössä tiedostetaan SER-laitteiden kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön liittyviä epäkohtia, kuten ympäristövaliokunnan SER-kuulemisessa marraskuussa 2005 esitetystä selvityksestä voi todeta. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tuottajayhteisöjä tulee ohjata entistä selvemmin ohjeilla, valvonnalla sekä toimenpiteillä SER-laitteiden kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön sekä niiden kehittämiseen. Myös ympäristövaliokunta on kiinnittänyt huomiota näihin ongelmiin ja esittänyt kirjelmässään YMO 10/2005 toimenpiteitä, joita tarvittaisiin tilanteen korjaamiseksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön sisältyvistä ongelmista ja niistä johtuvista ympäristö- sekä työllisyysongelmista ja

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen asianmukaisen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyksen ja uudelleenkäytön sekä niiden valvonnan?

Helsingissä 21 päivänä kesäkuuta 2006

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Satu Taiveahon /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 565/2006 vp:

Onko hallitus tietoinen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön sisältyvistä ongelmista ja niistä johtuvista ympäristö- sekä työllisyysongelmista ja

mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen asianmukaisen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyksen ja uudelleenkäytön sekä niiden valvonnan?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hallitus on varsin tietoinen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön liittyvistä ongelmista. Vaikka jätelain (1072/1993 ) ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun valtioneuvoston asetuksen (853/2004 ) säännökset tuottajavastuuseen perustuvan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon ja erityisesti uudelleenkäytön järjestämisestä ovat selkeät ja lainsäädäntö on ollut voimassa jo lähes vuoden, tuottajien järjestämä jätehuolto ei ole vieläkään lainsäädännön ja Pirkanmaan ympäristökeskuksen tuottajayhteisöjen hyväksymispäätösten yhteydessä asettamien velvoitteiden mukainen. Tämä tilanne johtuu siitä, että osin saman sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuoltoa varten on perustettu useampia tuottajayhteisöjä, jotka ovat olleet haluttomia tai kyvyttömiä rakentavaan yhteistyöhön.

Tuottajayhteisöjen hyväksymispäätösten yhteydessä tuottajayhteisöille annettiin velvoite tehdä suunnitelma keräysverkon puutteiden korjaamiseksi sekä panna suunnitelma toimeen vuoden 2005 loppuun mennessä ja toteuttaa vastaanotto siten, että laitteiden ohjaus uudelleenkäytöön on mahdollista sekä järjestää uudelleenkäyttö. Päätöksissä edellytettiin keräysverkkoa kehittämistä ja laajentamista siten, että jätelain 18 d §:n mukainen viimeisen haltijan kohtuullinen mahdollisuus luovuttaa käytöstä poistettava tuote toteutuu sekä määrällisen että alueellisen kattavuuden osalta. Päätöksen yleisosassa todettiin, että tuottajan järjestämän jätehuollon tulee ulottua jokaiseen kuntaan ja että palvelutason varmistamiseksi suurin osa kunnista tulee kattaa kiinteällä keräysverkolla.

Tuottajayhteisöjen toimittamat suunnitelmat eivät vastanneet päätöksen ehtoja. Sittemmin Pirkanmaan ympäristökeskus on käynyt useita neuvotteluja tuottajayhteisöjen kanssa toiminnan saattamiseksi hyväksyttävissä olevalle tasolle. Tuottajayhteisöt yhteistyössä tekivät 31.1.2006 hyväksyttävissä olevan suunnitelman aikatauluineen, mutta lupauksista huolimatta suunnitelmaa ei pantu täytäntöön. Toistaiseksi viimeinen neuvottelu järjestettiin ympäristöministeriössä 6.6.2006. Tässä neuvottelussa sovittiin muun muassa, että Pirkanmaan ympäristökeskukselle toimitetaan 7.7.2006 mennessä hyväksyttävissä oleva selvitys ja siihen liittyvät sopimukset, jotka takaavat riittävän laajan keräysverkoston sähkö- ja elektroniikkalaiteromulle. Neuvottelussa sovittiin myös, että tuottajayhteisöt käynnistävät neuvottelut kolmannen sektorin yritysten kanssa niiden osallistumisesta sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräykseen ja erityisesti uudelleenkäyttöön. Näitä neuvotteluja koskeva tilannekatsaus tulee antaa myös mainittuun päivämäärään mennessä.

Pirkanmaan ympäristökeskus käynnisti 15.6.2006 hallintopakkomenettelyn tuottajayhteisöjä kohtaan velvoitteiden laiminlyönnin johdosta. Selityspyyntö/kuuleminen lähetettiin mainittuna päivänä, ja sen määräaika on 7.7.2006. Mikäli velvoitteiden hoitaminen on edelleen laiminlyöty, asetetaan juokseva uhkasakko, jonka suuruus on useita kymmeniä tuhansia euroja viikossa. Menettelytapa on hidas ja raskas monine kuulemisineen ja valitusmahdollisuuksineen. Uhkasakkomenettely voidaan pysäyttää, jos tuottajat täyttävät edellä asetetut velvoitteet määräajassa.

Toistuvien neuvottelujen ja tuottajayhteisöjen jatkuvasti puutteellisten selvitysten ja suunnitelmien käsittely, suunnitelmiin liittyvät sopimusepäselvyydet sekä eri tahoilta tulleet keskenään ristiriitaiset suunnitelmat ovat syöneet Pirkanmaan ympäristökeskuksen resursseja, joita vähitellen tulisi voida kohdentaa erityisesti yritysten neuvontaan, asetuksen tulkintakysymysten ratkaisemiseen sekä vaapaamatkustajaongelman kartoittamiseen ja valvontaan. Tämän luulisi olevan myös tuottajien etujen mukaista.

Helsingissä 17 päivänä heinäkuuta 2006

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 565/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Satu Taiveaho /sd:

Är regeringen medveten om de problem som är förknippade med återvinningen och återanvändningen av elektriska och elektroniska apparater och de miljö- och sysselsättningsproblem som uppstår på grund av dessa, och

vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att säkerställa en ändamålsenlig återvinning och återanvändning av elektriska och elektroniska apparater och en övervakning av denna verksamhet?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Regeringen är väl medveten om de problem som hänför sig till återvinningen och återanvändningen av el- och elektronikskrot. Även om de bestämmelser i avfallslagen (1072/1993 ) och i statsrådets förordning om begränsning av användningen av farliga ämnen i elektriska och elektroniska produkter (853/2004 ) som gäller ordnandet av på producentansvar baserad avfallshantering och i synnerhet återanvändning av avfall som utgörs av eller innehåller elektriska eller elektroniska produkter är tydliga och lagstiftningen varit i kraft i nästan ett år, är den avfallshantering som producenterna ordnar fortfarande inte förenlig med de förpliktelser som fastställts i lagstiftningen och i samband med att Birkalands miljöcentral fattat beslut om godkännande av producentsammanslutningar. Denna situation har sin upprinnelse i att det har bildats flera producentsammanslutningar för hanteringen av delvis samma el- och elektronikskrot, och att dessa sammanslutningar varit ovilliga eller inkapabla att bedriva ett konstruktivt samarbete.

I samband med att det fattades beslut om godkännande av producentsammanslutningarna ålades producentsammanslutningarna att göra upp en plan i syfte att åtgärda bristerna i insamlingsnätverket, att sätta planen i verket inom loppet av år 2005, att genomföra mottagandet så att det är möjligt att skicka apparater vidare till återanvändning samt att organisera återanvändningen. I besluten förutsattes att insamlingsnätverket skulle utvecklas och utvidgas så att den sista innehavaren har en skälig möjlighet att lämna en kasserad produkt till återanvändning i hänseende till både kvantitativ och regional täckning, på det sätt som avses i 18 d § i avfallslagen. I beslutets allmänna del fastställdes att den avfallshantering som producenten ordnar skall omfatta varje kommun och att största delen av kommunerna skall täckas av ett fast insamlingsnätverk för att servicenivån skall kunna säkerställas.

De planer som producentsammanslutningarna har lämnat in har inte motsvarat de villkor som fastställts i beslutet. Birkalands miljöcentral har i efterhand fört ett flertal förhandlingar med producentsammanslutningarna i syfte att få verksamheten till en acceptabel nivå. Den 31 januari 2006 utarbetade producentsammanslutningarna i samarbete en plan, inklusive en tidtabell, som kan godkännas, men trots löften har planen inte verkställts. Det tills vidare senaste förhandlingstillfället ordnades i miljöministeriet den 6 juni 2006. Under dessa förhandlingar nåddes bl.a. enighet om att en godtagbar utredning skall skickas till Birkalands miljöcentral senast den 7 juli 2006, och med utredningen skall följa avtal som garanterar ett tillräckligt brett insamlingsnätverk för el- och elektronikskrot. Vid förhandlingarna kom man också överens om att producentsammanslutningarna skall inleda förhandlingar med företag inom den tredje sektorn beträffande företagens deltagande i insamlingen och i synnerhet återanvändningen av el- och elektronikskrot. En lägesrapport över dessa förhandlingar skall också lämnas in före nämnda datum.

Birkalands miljöcentral inledde den 15 juni 2006 ett förfarande med förvaltningstvång mot producentsammanslutningarna med anledning av de försummade åliggandena. Begäran om redogörelse/hörande sändes nämnda dag, och tiden löper ut den 7 juli 2006. Ifall åliggandena fortfarande är försummade föreläggs ett löpande vite som till beloppet är flera tiotusen euro i veckan. Förfarandet är långsamt och tungt med alla höranden och möjligheter till överklagande. Förfarandet med vite kan avbrytas om producenterna inom utsatt tid uppfyller de skyldigheter som fastställts ovan.

Behandlingen i anslutning till de upprepade förhandlingarna och handläggningen av producentsammanslutningarnas ständigt bristfälliga utredningar och planer, oklarheterna i de avtal som hänför sig till planerna samt de sinsemellan motsägelsefyllda planer som inlämnats från olika instanser har gnagt på Birkalands miljöcentrals resurser, resurser som småningom särskilt borde kunna riktas till företagsrådgivning, avgöranden i anslutning till tolkningen av förordningar och kartläggningen och tillsynen över problemet med fripassagerare. Detta torde också ligga i producenternas intresse.

Helsingfors den 17 juli 2006